kevättalvella

varhaisnuoruudelta paljon pyysin

olin äidille murheenkryyni

täs on elämä, tässä kaipuu 

ne vierekkäin kävelee, taipuu

kuu luo katuja valtatielle

pimeästä autosta pimeät tiet 

tää paikka ei vaan ollut meille

se mitä joskus luultiin 

samat tienvarret, väsyneitä vuosia

kasteli saappaita ja sukkia

tienpientare, lumen peittämä

jossain perässä käveli elämä

ja itämerenväriset silmät

seuras ikkunasta viliseviä puita

mun elämässä on paljon aikaa

merkityksettömiä maaliskuita