one-track mind

   minulla ei ole yksioikoista järjenjuoksua

       ei rauhaa, päässä on tungosta

              ja olen aina valveilla

            sairastan kai nyktofiliaa

            en ole sekaisin sanon 

              olen vain puolimieli

       täynnä järjen tuomaa turhaa

   ei ollutkaan elämä pelkkää juhlaa

             mitä tapahtui silloin, 

 olen kysynyt itseltäni tuhansia kertoja

             ehkä vielä tänään

       saan tietää kuinka irroittaa

muuttolintuja

rakastan syksyä. sen harmautta ja hiljaisuutta. rakastan kesää, mutta rakastan myös katsoa kun kesä lähtee - kesä on kesäheilani, en tarvitse sitä enää syksyisin. 

muuttolinnut ovat kauniita pyrähdellessään ilmaan vapaina ja vailla huolta, enkä voi olla hymyilemättä. täällä suomessa on kai aina puhdasta hengittää, mutta vannon että koskaan en saa keuhkojani yhtä täyteen ilmaa kuin nyt seisoessani meren äärellä, tuulen piiskatessa hiuksiani ja sateen nipistellessä kasvojani leikkisästi. 

ja tiedän, kohta tulee taas helvetin kylmä, koska hei me ollaan suomessa. mutta vielä en tärise kuin vapaudenkaipuusta, vielä en tarvitse sinua minua lämmittämään. 

on vielä aikaa tuntea kuinka kesä päästää irti otteestaan ja pikkuhiljaa kääntyy kannoillaan. on vielä aikaa ennen kuin aika hidastuu - on täydellinen syyskuu. 

jos haluat olla onnellinen

       jos haluat olla onnellinen,

      kannattaa kasata asioita

      vuosiksi mielesi painoksi

   huutaa kurkku suorana niin että

   oikeasti pelkäät jonkun tulevan 

sitten mennä pimeään huoneeseen

  ja kuunnella musiikkia niin kovaa

      että se rikkoo tärykalvosi

  sillä mikään pöytäliina ei enää riitä

    peittämään menneitä sotkuja

  vaan joudut nyt siivoamaan ne 

  yksi kerrallaan nostamaan ylös        

      katsomaan kaikkia silmiin

ja jatkamaan eteenpäin sydän auki

lapsuuden kaari

 

                aloittaa elämä 

         olla pieni ja suurensuuri

              olla äidille kiltti

          katsoa kun tekojää

         tulee talveksi takaisin

  

           opetella elämään

            omilla jaloillaan

        kasvaa monta senttiä

         olla hetkessä piloilla

           olla villi ja vapaa

      mutta vähemmän villi

    elää puun ja kuoren välissä

       on pakko juosta ulos

             lähteä pois ja

        seisoa kello yksi yöllä

    yksin pimeässä eteisessä

      sitten sulkea silmänsä 

         olla taas niin pieni 

pasilan tunneli

en aamulla tiennyt mitä teen tänään, kunnes suljin oveni ja lähdin menemään   
päivä vei minua tänään ja hyppäsin sen kyytiin, kun me pasilan tunnelissa käveltiin
ja oltiin vähän hermostuneita ja aika yllättyneitä, 
ja mielet oli täynnä euforiaa
ja sitten taas mentiin kotiin nukkumaan, koska me ollaan nuoria tai jotain
mutta tänään oli spontaania, olla kerran vapaa tekemään mitä ikinä huvittaa ja ehkä katuakkin sitä -

mutta tehdä niin kuitenkin

syyskuinen aamu

        tämä syyspäivä laskeutuu

                 peittona ylleni

              katson kattoon ja 

                jään tähän vielä

             syksy luo verhoaan

                    meren ylle

            aamulla en näe enää

                   mantereelle

              

 

ystävä

                   olin täällä vuosia sitten 

              silloin kun elämä oli leikkiä

           ja runous kuolettavan tylsää

                 nyt viisitoistavuotiaana

              istun lauttasaaren sillalla

                      pmmp soi korvissa

                  se soi jo silloin joskus 

               nyt ei enää niitäkään oo

                ja ensimmäistä kertaa

                 ystäväsi jättö laiturille

              saa sinut vaikenemaan

sillä syksy on kai aina lähtemistä

                     olen kuin olisin elänyt

                 jo monen monta elämää

yhden täällä, yhden jossain muualla

      ja niin, tuovat vuodet aina uutta

       mutta paljon ne myös kantavat

vapaus

                   kaivarissa eletään

             kesän viimeisiä hetkiä

        kohta syksy valuu stadiin

     onko mulla nyt elämä täällä

                    ja helsinki on kaunis 

                    niin kai ollaan mekin

                            olen onnellinen

           melko levoton ja vapaakin

keltainen talo

                 seison kuusviis aassa 

                      ilman suuria suruja

                         kohta taas alkaa

     päivä siinä keltaisessa talossa

                                           8:02 

                    kiipeän portaita ylös

                         kuulen, takanani

                       joku kiipeää myös

                   matkalaukun kanssa

            juoksi tyttö kohti satamaa

                        steissillä se sanoi

                   nousevansa sporaan 

                 ikkunani viereinen puu

             on alkanut taas riisuutua

                     syksy saa minutkin

            tuntemaan itseni uudeksi

sumua

   

               joskus herään

kello 04:26 (olen elossa)

ympärilläni on kultaista

kuin maailma olisi hetken

kaunis

         niin ei ollut tänään

      kun kello iski uneeni 

   haavoitti tietoisuuttani

    ja ympärillä oli sumua

   en tiedä mitään kauniimpaa

           kuin aamut joissa elää

       niin monta pientä aavetta

                  pisaroina ilmassa

minä aloitan blogin

mulla on ollut näitä blogeja ennenkin, mutta tästä ei tule samanlaista - sellaista, missä selitän päivänkulusta ja laitan pari järjestelmäkameralla otettua kuvaa. tästä tulee mun sielunpeilaus, jonne runoilen ja taiteilen ja puran mun maailmaa. 

muut tekotaiteellisen syvälliset ihmiset, pliis lukekaa jos yhtään kiinnostaa. 

ihanaa tiistain jatkoa, 

ella