elämä tänä maaliskuun maanantaina on haparoivaa, hieman absurdia, pinnassa kuin merenpintaa kutittelevat sadepisarat.
minä olen taas täällä enkä uskalla ajatella enkä tiedä saanko unta, ja minä olen taas täällä mutta täysin eri syistä kuin minään tv-loisteen täyttämänä maanantaina ennen. tuuli tuo kasan kyyneleitä jotka eivät riipu onnessa eivätkä onnettomuudessa, ja minä mietin millaisia ihmisiä 21v tuo sillan yli. minä mietin millaista olisi olla siellä jota en uskalla sanoa ääneen koska se on niin kaukana, ja joidenkin ikkunoiden valot ovat kutsuvimpia kuin toisten.
ja minä tiedän että jos lähden niin menen; mutta jos jään, ripustan verhot sänkyni ylle.
voi elmeri ❤
VastaaPoistaolen niin ylpeä susta mutta mulla tulee niin kova ikävä sua!