paahde

heinäkuun seitsemäntenä 

kesä alkoi kuulumaan askeleissani

näkymään auringonkuultamilla poskillani 

tuntumaan ihollani viriävissä hikipisaroissa 

jotka kirvellen polttivat ihoani 

hiekkaisten katujen paahteessa

heinäkuun seitsemäntenä 

kesä alkoi tuntua kesältä

ja lähtö lähdöltä

kuusitoista

kuudestoista vuosi oli elämäni pisin

liu'uin pitkin vastamaalattuja seiniä 

liikuin onnen ja murheellisuuden rajamailla

kävin ulkona

palasin sisään  

mikä auttaisi minua

kuusitoistavuotiaana tunsin kaiken olevan totta

elämä oli rajaton mahdollisuus lähteä eikä koskaan palata takaisin

kuvitella että onnistuisi