huone

tyhjyys asui piironkini alla

hiljaisuus vaikeroi nurkissa 

yritin kuunnella niitä, 

olla niille ystävä 

sillä olivathan ne luonani aina 

hengityksen höyrynä pakkasessa

siirtyi keuhkosyöpä savuna ilmassa

huoneessa jossa sälekaihtimet

halkoivat aurinkoa lattialleni 

ja parvekkeen ovi oli auki 

juoksutin kättäni seinää pitkin

kulutin aikaa laskemalla

kuinka kauan on siitä

kun äiti soitti viimeksi