älä petä minua pariisi
tuo rakkautta ja romanssia
tuo sitä taiteilijaelämää
jota jotenkin niin kaipaan
kuin 101 dalmatialaista
juoksen lontoon kaduilla
mietin millaista on olla tyttö
amsterdamin punaisista valoista
ikävöin maailmaa
olen syntynyt paikkaan
jota en koe kodiksi
pitkään astelin katuja
joita en tuntenut omikseni
minulta kysyttiin miksen pelkää
kysyin mitä pelätä
mutta olivat he oikeassa
ei los angeles
tehnyt minusta enkeliä
kerran perheeni kanssa
andalusian laaksoissa
kävimme keskenään
emme ole sen jälkeen
lähes nähneetkään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti