omenapuut

ja jotkut päivät olivat hitaita, ne menivät kauemmas kuin luulin. istuin puun oksalla unessa jossa vain lapsuus oli totta, jossa omenat putoilivat syksyiselle nurmikolle ja minä olin yhden ainoan päivän onnellinen. kuin valonsäteet jotka kaihdinten välistä heijastuivat lakanoihini lauantaisena aamuna, sinä aamuna jolloin sinä keitit kahvia

 ja linnut eivät laulaneet enää.

ja minä otin askeleen
toisen
enkä sulkenut ovea takanani.